Tulipas sitten lähdettyä pitkään mielessä olleelle länsirannikon reissulle, taas melko ex-tempore meiningillä. Junalla kokkolaan, kokkolasta linjurilla Vaasaan, jossa odotti uunituore Tähtipyörän Moxie L500! Pyörä on toiminut tähän mennessä erinomaisesti. Moxie on jämäkkä 24-vaihteinen miesten yleispyörä, ei niinkään pyörämatkailuun tarkoitettu, mutta pyörä on kuitenkin ehdottomasti paras, millä olen reissuja koskaan tehnyt. Yleensä reissuilla polkeminen on melko vaivalloista ja jossain vaiheessa johonkin paikkaan alkaa sattumaan tosissaan. Tällä reissuilla, - kiitos pyörän ja varusteiden pakkauksen- polkeminen on kuitenkin ollut enimmäkseen jopa miellyttävää, pyörä kulkee eteenpäin ilman hammasten kiristelyä ja vastatuuleenkin matka taittuu!
Vaasa-Pietarsaari 10.6
Päivän pyöräilyt yht. n 110 km. Keskinopeus n. 18,5 km/h
Yö vietettiin junassa sekä öisessä kokkolassa, ja unta tuli yhteensä noin 3h. Joten väsyksissä lähdettiin reissulle. Aurinkorasvan oston jälkeen alkoi polkeminen kohti Oravaista ja Pietarsaarta. Helle oli helvetillinen, varmasti yli 25 astetta, mutta kun pyörä kulki hyvin ja vettä joi solkenaan, niin kyllähän siinä pärjäs. Totesin, että tämä länsirannikolle tehty pyöräreitti on hyvä juttu, reitit on tehty kulkemaan rauhallisia mutta hyväkuntoisia teitä, ja maisemat ovat paljon kiinnostavampia kuin valtatiellä. Parkenöksellä tuli käytyä uimassa täyteenahdetulla uimarannalla, tuntui että koko kylä oli pakkautunut uimarannalle paahtavana hellepäivänä. Kesä savustaa ihmiset ulos pesistään.
Vaasan jälkeen tuntui siltä, kuin olisi Ruotsissa polkenut: Ruotsinkielinen älämölö kaikui uimarannalta, kylteissä oli paikan nimi ensin ruotsiksi ja sitten vasta Suomeksi, ja kaupoissa myyjät sanoivat "hej" ja "fem och femti". Tiesin kyllä, että täälläpäin on enemmän suomenruotsalaisia kuin muualla Suomessa, mutta en tiennyt alueiden olevan ihan yhtä ruotsinkielisiä kuin suomenkin. Matkailu avartaa. Selässä oleva pieni rinkka oli melko painava ja selkä alkoi rasittua, joten sidoin jonkunnäkösen pussukan etutankoon kiinni ja laitoin tavaroita siihen, helpottihan se. Pitkillä matkoilla tosiaan kannattaa asettaa varusteet pyörään kiinni, niin eteen kuin taakse, ennemmin kuin selkäään.
Matka taittui hillittömässä kuumuudessa melko hitaasti ja kaupasta piti hakea jäätelö viilennykseksi. Länsirannikon reitistä tehty opaskirja oli todella kätevä, niinkin kätevä että tuli pyöräiltyä melko välinpitämättömästi ja siitä syystä parikin kertaa väärää reittiä: yli 10 km hukkareissuja ja takaspäin polkemisia :). Oravaiseen (Vaasasta n. 60 km) saavuin illlalla seitsemän aikaan, tein ruokaa ja päätin vielä jatkaa mahdollisimman lähelle Pietarsaarta. Oravaisen taukopaikka kivipuistoineen oli ihan komea, vesi tosin oli rannassa vastenmielisen ruskeaa, ei ainakaa uida tehnyt mieli.
Kun ilta tuli eikä aurinko enää kärventänyt eikä tuuli pahemmin tuivertanut saatikka kuumuus läkähdyttänyt, alkoi pyöräily sujua ihan toisella tavalla, sitä vain rullasi eteenpäin ja vauhtia oli varmasti yli 20km tunnissa. Matkanteon painottaminen iltaan olisikin ehkä ihan fiksu vaihtoehto. Matkalla pietarsaareen ohitettin öinen uusikaarlepyy , joka oli muuten komea. Vanhoja komeita taloja luonnonkauniilla alueella joen molemmin puolin ja satamäärin! Rovaniemen sodan jälkeen rakennettuihin betonisiin ja kivisiin taloihin tottuneelle vanhat puutalot ovat jotain eksoottista:)Uusikaarlepyy jäikin mieleen erityisen kivana paikkana, myös siksi että sattui olemaan yö ja kaikkialla tyyneys ja rauhallisuus lukuunottamatta keskustan humalaisten älämölöä.
Kello oli jo melkein puolenyön, kun aloin olemaan Pietarsaaren liepeillä. Huomasin laavun ja opaskartan tien vieressä. Kartasta selvisi että neljän kilometrin päässä on retkeilytupa, jossa voisi yöpyä. Koska suosin sisäpaikkoja niin päätin nähdä sen vaivan, ja poljin 4km metsäpolkua tolkuttoman väsyneenä, hyönteisten parveillessa ja pyörän jatkuvasti tökätessä kiviin ja juuriin. Monipuolisella Tähtipyörän Moxiella kuitenkin ajoi ihan sujuvasti myös metsäpolkua. Lopulta pääsin mielettömässä potutuksessa perille mökkiin, joka oli tavallinen autiotupa: pari laveria, tulisija ja pöytä. Uni tuli hitaasti hyönteisten ja vieraan paikan takia ja aamulla nukahti vielä uimarannalle pariksi tunniksi, ja vasta puolenpäivän aikaan lähti taas ajamaan, juuri kun pahin helle iski päälle. Seuraavan päivän tavoitteena oli päästä vähintään kokkolaan, jossa olisi myös joku haastattelu Keski-pohjanmaahan.
Tunnelmointia autiotuvassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti