Kempeleestä Simoon löysin rantein

Yön nukkuminen sängyssä oli sangen miellyttävää useamman heikosti nukutun teltta-, lato, ja autiotupayön jälkeen, ja yleisestä mukavuudenhalusta johtuen liikkeelle päästiin taas kerran vasta reilusti puolen päivän jälkeen, ja vielä kolmeltakin pyörin Oulun keskustan liepeillä etsien oikeaa reittiä, Toppilaan päin piti mennä mutta yhdessäkään opasteessa ei komeillut kyseisen kaupunginosan nimeä, ehkäpä pahamaineisuutensa takia ;)

Löytyihän se Haukiputaantie suhteellisen nopeasti, ja Haukiputaalle päästeltiin nopeasti pyörän toimiessa edelleenkin melko lailla moitteettomasti. Haukiputaalla vierähtikin useampi tunti syömisen ja varsin miellyttävän sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. Kello oli jo iltakahdeksan tienoilla, kun oikaisin pyöräni liikenteeseen taas. Tälle päivälle jäljellä oli noin 60 km Simoon, jossa odotti seuraava yöpaikka sukulaisten luona. Sopivan viileässä iltasäässä valtatien vierellä reissu eteni hyvää tahtia, ja ohi viiletettiin Iin kunnasta ja muista pikkupaikkakunnista ainaisen pienen ihmettelyn ja tarkkailun saattelemana. Pyöräily sujui, vaikka maisemallisesti päivästä ei hirveästi jäänyt käteen. Kiire, plööh..

Tämä päivä oli matkustuselämysten osalta vähän lattempaa menoa, isojen teiden reunoilla maisemat eivät ole yhtä mielenkiintoisia kuin rauhallisilla ja luonnonläheisillä pikkuteillä, ja vilkas liikennekin laskee vähän tunnelmaa. Lisäksi kun oman loikoilun vuoksi piti vähän pitää kiirettä, jotta ehtisi johonkin tämän päivän aikana, tuli polkemisesta maisemien metsästämisen ja tunnelmoinnin sijasta enemmän urheilusuoritus. Kuitenkin pyöräilyn perusmielekkyys säilyi, ja ripeää tahtia pienen ähinän ja puhinan saattelemana, väsymyksestä huolimatta matka taittui perille asti Simoon. Sukulaisten luona Simojoen rannan läheisyydessä olikin taas tarjolla kaikki mukavuudet: suihku, hyvät ruoat ja vällyjen väli. Kovan rehkinnän jälkeen perusmukavuudet maistuvatkin paremmalta kuin Manun illallinen.

Harvassapa ovat ne kerrat, kun lihaksilla tapahtuvan reissaamisen jälkeinen ajanvietto ei olisi ollut mukavaa, enkä muista koskaan menneeni ikävystyneenä tai alakuloisena nukkumaan kyseisillä reissuilla. Pehkuihin painuttiin tälläkin kertaa melko autuailla fiiliksillä. Hyvää yötä.

Päivän matkan suurpiirteinen keskinopeus: Kempele-Simo n. 80 km / n,5 h = 16 km/h

Ps eli pyörän salaisuuksista: Olisi ehkä ollut järkevää käyttää pyörässä olevaa jousienlukitustoimintoa maantieajossa, eipä välähtänyt valmiiksi valoisaan päähän :)Pyörä taas tuntui toistaiseksi soveltuvan erinomaisesti tällaiseen ajoon, renkaat eivät ole millänsäkään, eikä vielä ole havaittavissa mitään heikkenemisen merkkejä.