Raahesta kohti Kempelettä sekä hyviä ruokia ja lakanoita lähdin jälleen vähän ärtyneenä itseeni, kun vetkuttelin taas kirjaston koneella monta tuntia, kello oli kipitellyt jo päiväkolmeen asti. Liikkeelle lähtiessä mieliala kuitenkin koheni, kuten lähes aina. Raahe jäi mieleen melko komeana paikkana joenrantasijainnin ja verrattain vanhan rakennuskannan ansiosta, sieltäkin löytyi siis rovaniemeläiselle eksoottisia komeita vanhoja puutaloja. Huvittavan näköinen oli Urho Kekkosen patsas, joka johtuen lokin hyvästä tähtäyksestä näytti siltä, että joku oli lintannut raa`an kananmunan entisen valtakunnanjohtajamme päähän.
Mielikuvissani suurin Suomen kaupungeista näyttäytyy melko esteettisinä : luonto on hyvin usein silminnähtävän lähellä ja etenkin vanhat talot miellyttävät silmää. Usein toki ihmisten välinpitämättömyys on tehnyt alunperin varsin kauniista ympäristöstä kovinkin vastenmielisen näköisen. Näin oli laita esimerkiksi Kokkolan läpi hiljalleen virtaavan Sunti-joen, jonka vihreänruskeassa vedessä lainehtivat lukemattomat pullot, tölkit ja muoviroskat.
Reitti kulki Pattijoen ja Siikajoen kautta melko hyväkuntoista asfalttitietä noin viiden kilometrin päästä merenrannasta. Maisema oli miellyttävänlaista maalaismaisemaa harvoine taloineen. Mitään maisematykitystä näillä seuduilla liikkuminen ei kuitenkaan ole ollut, enimmäkseen tavallista, joskin kaunista maalaismaisemaa satunnaisine herkkupaloineen, kuten majesteetilliset Kalajoen särkät tai jylhä Pyhäkoski. Pyörä kulki moitteettomasti eteenpäin melko rivakasti polkiessa ja Golfkeskuksen kahvilan nopeat munkkikahvit ja löpinät piristivät menoa. Laiskan kartanluvun ja pienen suunnistustöppäyksen takia päädyin hiekkatielle Siikajoen väärälle puolelle, ja huomattuani sen en enää jaksanut kääntyä takaisin merkatulle reitille, koska tämä hiekkatie johtaisi Ouluun johtavalle kasitielle. Ihan mukava oli kauniin Siikajoen vierttä painella menemään, vaikkakin mentiin poispäin Kempeleestä.
Kasitiellä ajaminen, vaikkei niin mieltä ylentävää maisemien puolesta olekkaan, oli ainakin melko vauhdikasta. Parinkymmenen kilometrin tuntivauhtia painelin mukavasti menemään kohti Kempelettä. Samaan suuntaan menevät rekat olivat ikävyyden lisäksi myös mieleinen asia, kun ilmavirta tuuppasi hieman lisävauhtia. Ruokailut ja lepäilyt mukavalla huoltoasemalla 40km päässä Kempeleestä venähtivät yli tunnin tauoksi, ja vähän sai jo patistaa karkin ja levon makuun päässyttä kehoa liikkumaan. Väsymys oli jo melko kova, ja Kempelettä kohti mentiin suorinta tietä vauhtia hieman kiristäen, ja viimeisen kahden tunnin keskinopeus oli varmaan reissun kovin, noin reipas 20km/h. Ennen Kempelettä vielä nerokkaasti luulin erästä hiekkatietä oikotieksi isolle tielle, mutta se päättyikin kolmen kilometrin jälkeen pottupeltomaiseksi metsätieksi. Kop kop, koputa puupäätä ja eikun takaisin pienen lisälenkin kera. Kempeleeseen saavuttiin kymmenen aikaan, jossa euforisten iltatoimien jälkeen vähintään yhtä mukavissa fiiliksissä painuttiin moderneihin pehkuihin 5 yön tauon jälkeen.
Kelpas ilta-auringossa painattaa pellonlaitaa myöten
Pyörästä:
Moxie kulki edelleen moitteettomasti, ja yllättäen paikat eivät olleet juuri yhtään kipeinä polkemisen jäljiltä, edes jumisessa selässä ja niskassa ei tuntunut mitään sen kummempaa. Reidet olivat hieman kipeänä täysin ymmärrettävästi, kun olen vielä laiminlyönyt venyttelynkin pääosin lähes joka ilta. Raskaan urheilun jälkeen neuvotaan suositellaan venyttelemään lähemmäs tunti, minä käytin venyttelyyn ehkä keskimäärin 5 minuttia iltaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti