Myötätuuleen mehukkaasti

28.4 Pori-Tampere(Hervanta) Eteneminen 120 km. keskinopeus 20km/h

Bussimatkan koiranunien jälkeen Porissa olohuoneen lattialla nukutti harvinaisen makeasti. Heräsin puoli yhdeksältä, kun isäntäparin parempi puolisko tuli töistä kotiin. Siinä verkkaisesti syötiin ja laitettiin kamppeet valmiiksi, niin että kymmenen aikaan oli kaveri pihalla pällistelemässä uutta päivää. Oli aurinkoista mutta tuulista, onneksi vaikutti myötäiseltä. Nopeusmittarin asentamiseen meni ylettömästi aikaa, ja käväisin vielä Tähtipyörän jälleenmyyjällä Eteläpuistossa. Vasta noin puolenpäivän aikaan poistuin Porin kaupungin alueelta pienissä potutuksissa. Niin ja se nopeusmittari ei vieläkään toiminut.

Yksitoikkoista Tampereentietä vispasin alkumatkasta kuin täi tervassa, eikä matka tuntunut oikein etenevän. Alkuhan se on aina hankalin vaihe. Ensimmäisellä pysähdyksellä hoksasin kääntää nopeusmittarin kiinniketelineen, jolloin se alkoi toimimaan. Pienestä se oli kiinni..

Matkakin eteni hetki hetkeltä jouhevammin, ja kun ruokatauolla päätin sitoa pyöräilyrepun selässä pitämisen sijaan pyörän ohjaustankoon ja runkoon, jäi selkä vapaaksi, ja polkeminen oli taas astetta vapautuneempaa. Melkoinen virityshän se oli..


Vihdoinkin oli saatu vähän rytmiä ja intoa päivän polkemiseen. Usein siinä saattaa parikymmentä kilometriäkin vierähtää ennekuin polkemiseen löytyy mielekkyyttä, lihakset lämpeää ja hiki alkaa hieman virtaamaan. Pyörän kanssa on helppo jäädä poljeskelemaan sellaista ortorektiton sauvakävelyvauhtia. Tänä päivänä niin sanotussa syttymisessä kesti harvinaisen pitkään muunmuassa aamun selkkauksista johtuen, mutta se polkemisfiilis sieltä kuitenkin löytyi. Aurinkoa ja järvimaisemaakin alkoi vilahdella, eikä niidenkään roolia sovi vähätellä. Porista poistuminen alkoi vaihtumaan Tampereen tavoitteluksi, ja tästäkin päivästä näytettiin selviävän ihan kunnialla. Mouhijärven kirkko näkyi jo kaukaa tielle, ja oli todella jylhän ja komean näköinen kohotessaan metsikön yläpuolelle ja näkyen korkealta. Pakkohan se oli sitten käydä katsastamassa, vaikka läheltä nähtynä se ei enää niin vaikuttava ollutkaan, rakennettu vain lähiympäristön korkeimmalle kohdalle.

Mouhijärveltä poistuessani huomasin, että Tampereentien varrella oli menossa Pub nostalgian avajaiset! Väkeä oli kuin pipoa, ja kakku- ja kahvitarjoilut. Hienolle paikalle, pieneen rinteeseen oli pubi pistetty pystyyn, parvekkeelta avautui maukas jokimaisema. Paljon tiettävästi paikallisia klanipäisiä miehiä oli löytänyt tiensä kapakkaan, paikallinen hiusmuoti tiettävästi. Sattupahan näkemään vähän elämätä sieltäkin! Juomapullot täyteen ja viimeinen rykäisy Tampereelle!

Loppumatka meni musiikit korvilla lämpimässä kevätillassa aurinkonkin välillä mukavasti pilkahdellessa. Tamperetta lähestyessä oltiin kai sen verran sisämaan puolella, että mäkiäkin alkoi tulemaan vastaan. Esimerkiksi murhasaaren sillan molemmin puolin sai huhkia ihan tosissaan, ja kyllähän siinä tunsikin elävänsä. Vielä piti rykäistä Tampereen keskustan läpi Hervantaan yöpymispaikalle, jossa oli vuorossa Pyöräilijän Paratiisi: siis suihku,hyvää ruokaa ja lepoa. Hyvillä mielin seuraavaan päivään :)