Päivän keskinopeus : 17 km/h
Aamulla kahdeksan aikaan väsyneenä herätessä kiinnitti ensimmäisenä huomion tuntemuksiin lihaksissa: Relaxant-voide tuntui todella tepsineen, reidet tuntuivat taas ihan vetreiltä, vaikka teltassa nukkumisen olisi voinut odottaa jopa laittavan lihakset enemmän jumiin. Kelpo tavaralta vaikuttivat nämä luontaistuotteet. Liikkeellelähtö ei ollut kovin nopea, mutta reippaasti kuitenkin lähdettiin taas vääntämään.
Sää oli harmaa ja matka taittui puuduttavasti eteenpäin. Vielä oltiin sen verran lähellä kotiseutuja, ettei todellista retkifiilistä ollut löytynyt. Sodankylässä pysähdyttiin kahveilla ja täytettiin huoltoaseman hanasta vesipullot. Oikein perinteisen "mettäläisen" oloinen mies katseli ja ihmetteli, että "kovia jätkiä, mutta täyttäkää te nyt purosta pullot ku täälä se on puhtaampaa". Myöhemmin olisi syytä ottaa neuvosta vaaria, Sodankylään ennen ei purovettä ollut iljennyt juoda. Pyörä jaksoi hyvin mukana, tutut niskavaivat vähän häiritsivät. Puhdasvetinen erämaajoki, muuttunut metsämaisema ja satunnaiset tunturit jossain kaukana loivat tunnetta, että nyt ei olla enää kotipihalla, vaan reissun päällä. Retkipyöräilijöitä tuli vastaan tasaisin välein, ehkä noin kerran tunnissa sai nähdä, että näitä intoilijoitahan löytyy yllättävän paljonkin. Arviolta 10 pyöräilijää tuli iloisesti tervehtien vastaan.
Edellisenä päivänä olimme jääneet viisi kilometriä alle tavoitteena olleen sadan kilometrin, ja vähän huoletti, että toisena päivänä jäisimme vielä lisää. Eteneminen oli vaihtelevaa kuten päivän sääkin, tihkusateen potutuksesta aurinkoisen kelin viheltelyfiilikseen. Matka kuitenkin eteni mukavasti aikataulussa ja vaikutti, että sata kilometriä menee reilusti yli tänään. Se tuntui hyvältä ja antoi lisää potkua polkemiseen.
Ilta oli jo myöhä, kun pysähdyimme leirintäkeskuksessa Kitisen tienoilla ostamassa virvokkeita. Norjalainen pariskunta oli sitä mieltä, että Pohjois-Norjassa on ihan hyvä pyöräillä eikä tunnelitkaan ole niin pahoja. Paikallisten mielipiteet antoivat vähän paremman odotuksen Norjassa pyöräilemisestä, vaikka he olivatkin ajaneet siellä ainoastaan autolla.
Porttipahdan tekojärvi 115 kilometrin päässä edellisestä leiripaikasta oli erinomainen paikka yön yli pysähtymiseen: ranta oli sopivan tuulinen, ja kun vielä nuotiopaikalle laittoi pienet tulet, eivät hyttyset paljoa haitanneet. Teltta pystytettiin suojaisaan metsikköön. Ilta nuotiolla hyvien ruokien ja keskiyön auringon kera oli rentouttava ja iloinen. Lihakset alkoivat Relaxantin avustuksella tottua matkantekoon, enää ei huolettanut lopullinen jumiutuminen. Venyttelyäkin jaksoi tehdä puolisen tuntia. Alkoi tuntua, että kyllä tämä on hyvä reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti