Päivän eteneminen : 105 km keskinopeus : 17km/h
Porttipahdan rannalla nukutti hyvin, ja lämpimänä ja aurinkoisena aamuna ylitettiin vielä matkabudjetti turistihintaisilla lättykahveilla. Kahvitellessamme ohitse porhalsi keski-ikäinen mies, joka myöhemmin paljastui espanjankieliseksi. Pyöräilijät ympäri maailmaa saapuvat valloittamaan Nordkappia. Hyvin oli näyttänyt pärjäävän tähänkin asti ilman merkittävää auttavaa kielitaitoa.
Aamukankeus vaivasi alkumatkasta, mutta vauhtiin päästiin kuitenkin. Ajoasentoa täytyi muuttaa pystymmäksi, jotta selkä säästyisi. Pystymmässä asennossa voima tulee enemmän jaloista, eikä selällä tai käsillä saa niin paljon vääntöä mukaan. Kuitenkin tämä oli parempi vaihtoehto kuin selän paha kipeytyminen. Odotukset olivat jo Saariselässsä ja siinä, että pääsisi Ivalosta ohi, pois tutuista maisemista, olihan Rovaniemen ja Ivalon väliä tullut armeijan takia katseltua ihan tarpeeksi. Silti pitää korostaa, että auton kyydissä hyvin moni asia jää näkemättä.
Nousu Kaunispäälle oli siihenastisen elämän pisin ja rankin, vaikkakaan ylämäet eivät ole koskaan niin pahoja kuin ennakkoon odottaa. Tunnin ajan kun näkee tulevan nousun edessäpäin, niin se ehtii kasvaa melkoiseksi möröksi päässä, ja sitten se onkin korkeintaan puolessa tunnissa ohitse. Ensimmäinen kunnon sade sattui juuri Kaunispään polkemisen aikoihin, mikä nosti ketutuskäyrää hetkellisesti melko paljonkin. Kaunispään päältä oli kuitenkin reissun tähän mennessä komeimmat näkymät, ja tähänastisen elämän ehdottomasti hurjin pyöräilty alamäki toi taas uutta virtaa polkemiseen. Sadekin loppui, ja juomapullot täytettiin purovedestä. Nyt oltiin lapissa.
Ivalossa pyörähdin Rajavartioston ympäristössä hieman verestämässä armeijamuistoja. Oli heinäkuun alku, ja kaksi saapumiserää viimeisteli palvelustaan para-aikaa. Parempi unohtaa koko intti. Ivalossa päästiin kauppaan, ja helteen uuvuttamana ja nälkäisenä tuli osteltua melko lukaalit iltaeväät, mikä ei koskaan kuulu suunnitelmiin. On silti kuitenkin hyvä, että saa jonkunlaisen palkkion puurtamisestaan hyvän ruoan muodossa.
Ivalon jälkeen alkoi näyttää, että nyt ollaan jumalan selän takana. Ei näkynyt taloja, silloin tällöin joku kyltti turistisafareille, lappilaista metsää. Teltta pystytettiin Rahajärvelle noin 10 kilometrin päähän Ivalosta. Paljon oli karavaanareita ja muitakin yöpyjiä. Kirkkaassa vedessä uiskentelu ja mässäily antoivat taas kunnon rentoutuksen rankan pyöräilyn päätteeksi. Huomenna, sikäli kun jaksaisimme Karigasniemeen asti, olisi mökkimajoitukseen mahdollisuus Tenokodissa. Myös Saamelaiskeskus Siidassa olisi tarkoitus käydä. Normaaliin tapaan kirjoittelua, venyttelyä,Relaxantit reisiin ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti