Keskinopeus 15 km/h
Rahajärvellä herättiin aurinkoiseen päivään. Rutiiniksi otetun aamu-uinnin jälkeen oli paljon pirteämpi laittamaan tavarat kasaan ja lähtemään matkaan. Tänä päivänä oli reissun eniten nähtävää ja pysähdyksiä sekä pisin pyöräilymatka. Kymmenen kilometrin polkemisen jälkeen jo pysähdyttiin aamukahville Karhunpesäkiven turistikeskukseen, jossa turisteja äimistytettiin ontolla siirtolohkareella, jossa on tarinan mukaan joskus asustellut karhu. Sadat metrit, jotka sinne rappusia pitkin ylämäkeen menivät, tuntuivat kyllä pyöräilijän jaloissa pitkältä matkalta, vielä kun piti käydä korkeimmalla kohdalla maisemapaikalla katselemassa. Maisemat alkoivat tosiaan olla jo kohdallaan, pyöräiltävä tie oli kapea ja meni laajojen erämaajärvien rannoilla.
Ivalon jälkeen paikat olivat sellaisia, mitä ei miesmuistiin ollut nähnyt. Inari oli yllättävän pieni paikka, ja kaupassakäynnin saattelemana se oli ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Saamelaiskeskus Siidassa ihmettelijöitä riitti reilusti, ja siellä vierähtikin useampi tunti. Olisi pidempäänkin viihtynyt, mielenkiintoinen paikka! Saamelaisuudesta kiinnostuneelle tolkuttoman kokoinen tietopaketti. Lapin historian osio tosin ihmetytti yhden yksityiskohdan osalta, Lapin sodan kohdalle oli merkattu vuosiluku 1947..
Lähtiessämme Siidasta viiden aikaan oli pieni vesisade, joka onneksi loppui kun pääsimme eteenpäin. Matkaa oli vielä yli 90 kilometriä mökille ja Karigasniemen nousut ja laskut varmasti toisivat "lisämaustetta" polkemiseen. Ajateltiin kuitenkin, että poljetaan vaikka yötä myöten mökille ja levätään huominen päivä.
Kaamaseen asti matka taittui helposti, mutta Karigasniemeen päin kääntymisen jälkeen alkoivat pitkien ja jyrkkien nousujen ja laskujen sarjat. Aina välillä oli pakko nöyrtyä ja taluttaa ylös, ja ainakin allekirjoittanut joutui vähän jarruakin käyttämään hurjissa mäissä. Ylämäkeen poljettiin 5km/h ja alamäkeen 40km/h. Välillä tuntui, että edetään niinkuin täi tervassa. Karigasniemi tuntui olevan liian kaukana, ja kilometrin väleistä kertovat kyltit jäivät taakse ihan liian hitaasti.
Hitaasta matkasta huolimatta oli hauska huomata ja laskeskella polkiessa, kuinka kilometrin välein tien vierestä kuului piipittävä rääkyminen ja yleensä tunturisopuli vilahti piiloon jonnekin. Kaamanen-Karigasniemi välille laskin noita rääkymisiä noin 60. Tunnit kuluivat ja iltakin alkoi kääntyä yöksi, ennen kuin Karigasniemi alkoi olla kohtuullisen matkan päässä. Eihän se sinänsä haitannut, valoa kun riittää mihin vuorokaudenaikaan tahansa, eikä yöaikaan autojakaan liiemmin liikkunut häiritsemässä jo valmiiksi kapealla tiellä. Ja kaukana kohoavat vuoret ja ylä-Lapin erämaa olivat reissun tähän mennessä parasta antia maisemien osalta.
Rättiväsyneenä, puhe sammaltaen niinkuin monilla tähän aikaan, näkyi tolkuttoman pitkän alamäen päässä useampikin talo, ja sen täytyi olla Karigasniemi. Väsyneenä ja paras terä poissa alamäki piti vetää varman päälle, välillä vähän jarrusta vetäen, mutta silti vauhtia oli ainakin kaverin mittarin mukaan yli 50 km/h. Karigasniemestä Tenokodille oli vielä 7 kilometriä matkaa, mutta onneksi suurin osa oli alamäkeä. Matka tuntui todella pitkältä, ja välillä epäilytti että löydetäänkö tässä oikeata mökkiä ollenkaan. Huoli oli turhaa, ja mukava fiilishän se oli saapua kalastusmökkien pihaan, jonka vieressä Tenojoki rauhallisen näköisesti taukoamatta virtasi. Melko nopeasti vetäydyttiin nukkumaan ja varmaa oli, ettei ihan heti herättäisi. Eipä ole noin loppuun itseään pyörän selässä ennen vetänyt.
