Päivän eteneminen n. 90km keskinopeus 19 km/h
Lepopäivä meni rennosti saunoen, juoden ja syöden Tenokodilla. Nukkuminen jäi turhan myöhään ja allekirjoittanut lorvi tavoillensa uskollisena (ensimmäistä kertaa reissulla) melkeen puoleenpäivään asti vällyjen väleissä. Sitten lähtövalmistelut, eli syömiset ja muut, tehtiin niin hitaasti kuin suinkin mahdollista, ja vielä neljän aikaan oltiin Karigasniemen Siwan pihassa, kun piti ostaa syömistä matkalle. Ai että tympikö reissukaveria? Hän kun oli herännyt jo yhdeksän aikoihin ja ollut valmis kuin partiopoika.
Norjan puolelle päästyämme tunnelma nousi tietenkin nopeasti, jännä fiilis, että " nyt ollaan ulkomailla" toi uutta mielekkyyttä. Ensimmäinen asutuskeskus olikin ihan uuden näköinen, mieleen jäi komea silta, jossa kävelijöiden kohdalla oli pelkkä ritilä, jonka päällä oli pakko taluttaa pyörää. Maisematkin alkoivat muuttua jylhemmikiksi ja jylhemmiksi, komeita taukopaikkoja, pitkiä ylä- ja alamäkiä sekä vuoristoa. Norjan tiet olivat hieman huonompia pyöräillä kuin Suomessa, merkittävää eroa ei kuitenkaan ollut. Makua sodista saatiin tien varrella olevasta raunioalueesta, jossa ennen toimi iso sotasairaala ynnä muuta. Lisäksi poljimme armeijan harjoitusalueen läpi, jossa kylttien mukaan oli pysähtyminenkin kielletty :)
Päivän päämääränä oli Lakselv noin 100 kilometrin päässä Karigasniemestä. Lakselv oli Merenpinnan tasalla, ja Karigasniemi oli mitä ilmeisimmin reilusti korkeammalla kuin Lakselv, koska tuntui, että välillä matka oli pelkkää alamäkeä, eikä ylämäkiä tullut vastaan ollenkaan. Sehän se on pyöräilijän unelma, kunhan ei tarvitse polkea takaisinpäin...Pyörätien ympärillä alkoi kohota korkeampia vuoristoja ja rosoisia kallioita, ja olo alkoi tuntua kovin pieneltä niiden rinnalla sotkiessa.
Lakselv lähestyi tasaisesti, vaikka kello repikin jo myöhäisestä lähtöajasta johtuen jo melko myöhään, ajattelimme jatkaa perille asti- huvittipa nähdä tai ainakin kuulla rockfestivaalien meininkiä. Oli torstai ja Midnight Sun - festivaali oli juuri alkamassa Lakselvissa. Yhdentoista aikaan illalla kävimme katsastamassa meiningin festarialueella, ja sehän oli samankaltainen kuin Suomen vastaavissa: kauniita, nuoria, meikattuja ja humalaisia tyttöjä sekä muodikkaasti pukeutuneita poikia. Ihan mukava musiikki sieltä kyllä pauhasi. Leiriydyimme kaupungin toiselle puolelle korkean vuorenseinämän läheisyyteen, ja pitkälle yöhön kuulosti kaiun takia siltä, että vuoren sisällä oli menossa melko jytyt bailut. Taas mentiin rättiväsyneenä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti